maanantai 2. maaliskuuta 2015

From Brazil with love!

Lämpimät terkut Recifestä!

Täällä Shores of Gracen toimipisteellä nautin (harvinaisesta) omasta rauhasta, kun toiset lähtivät viettämään iltaa kauppakeskukselle. Kuuntelen suomalaista musiikkia samalla kun kirjoitan tätä ja toivon, ettei hyttyset kovin söisi mua. Puremia on mielestäni jo tarpeeksi.

Tuntuu hassulta ajatus siitä, että viikon päästä ollaan koti-Suomessa, olisi ihana ottaa mukaan auringonpaistetta, lämpöä (ei tosin ihan kaikkea lämpöä!:D), kilometrien pituista hiekkarantaa, Atlantin valtamerta, erivärisia kukkapuita ja paikallisia herkkuja, esim. Acai-marjasta tehtyä "moussea".

Jään kaipaamaan myös ihmisten ystävällisyyttä, vieraanvaraisuutta, sydämen suurta lämpöä. Oon saanut olla niin siunattu monissa kohtaamisissa. Jään kaipaamaan lasten suloisia kasvoja; heidän uteliaita ruskeita silmiä ja kovasti portugalia höpöttävää suutaan.

Yksi turhauttavammista asioista itselle on ollut yhteisen kielen puute. Ihmiset on täällä tosi avoimia ja puheliaita ja olisi niin ihana pystyä kommunikoimaan heidän kanssaan. Onneksi jo hymy tai yhteinen naurahdus luo yhteyttä. 

Tiimimme on ollut mukana Shores of Grace - järjestön toiminnassa jo kuukauden ajan. Olemme saaneet olla kohtaamassa ja siunaamassa monia, iltaisin Recifen kaduilla, päivisin Faveloissa (slummeissa). Myös keskuksella on riittänyt hommia, siivousta, tiskausta...

Luovuutta olemme saaneet harjoittaa tekemällä "profetaalisia kortteja". Ajatuksena on siis kysyä Jumalalta ideoita/kuvia/sanoja, minkä kautta Hän haluaisi puhua. Sitten vain toteuttamaan. Kuvia ollaan jaettu ihmisille monissa eri paikoissa. On ollut ihana käyttää omaa luovuutta näin ja että monissa rukoustilanteissa on saanut antaa jotain konkreetista muistoksi ihmisille.

Viime keskiviikkona järjestimme Fathers Love Banquet -illan perjantai iltaisin kohtaamillemme prostituoiduille, naisille, Isän tyttärille. Illan tarkoitus on rakastaa näitä naisia palvelemalla ja siunaamalla heitä kauniisti koristetulla paikalla, hyvällä ruualla, kohtaamalla heitä, ylistyksellä ja ennen kaikkea totuuden ja toivon sanoilla, Isän Jumalan sanoilla. Illan järjestäminen vaati paljon työtä ja voimia, mutta se oli todellakin sen arvoista.

Viime torstaina olimme tiimimme kanssa viimeistä kertaa katukirkossa. Katukirkossa mennään iltaisin pariksi tunniksi keskustaan kohtaamaan kodittomia ja vähäosaisia. Lakkaamme heidän kynsiä (tytöt tykkää myös lakata meidän kynsiä ja jälki on joskus aika villiä! :D). Piirrämme lasten kanssa, pelaamme jalkapalloa, rukoilemme heidän puolesta; yksinkertaisesti ollaan heidän kanssaan ja heitä varten.


Viime torstaina pääsin mukaan rukoustiimiin, jossa lähdimme etsimään sairaita (eikä niitä tarvitse oikeastaan etsiä) ja rukoilemaan parantumista heille. Sain olla todistamassa monta parantumista, se oli niin hienoa! Mies, joka ei ollut kyennyt kävelemään ilman kyynersauvaa viiteen vuoteen, lähti innoissaan ostamaan hedelmiä ilman kyynärsauvaa! Toinen mies, joka tunsi kipua laittaessaan painoa oikean nilkan päälle, hyppi tasajalkaa edessämme! Nähtiin myös miten tulehtunut, ummessa oleva silmä avautui. Parasta kuitenkin näissä rukoustilanteissa oli nähdä miten ihmisten silmiin syttyi valo, toivo ja iloinen hämmästys! Heidän koko olemuksensa muuttui ja rauha laskeutui sydämeen. Todella kaunista. Jeesus niin rakastaa näitä ihmisiä, jotka maailma ehkä haluaisi vain unohtaa!

Maanataina menemme vielä Recifen YWAM - baselle neljäksi päiväksi. Tosi kiva tutustua siihenkin. Perjantaina sitten alkaakin pitkä kotimatka. Hymyssä suin nyt ajattelen tätä aikaamme Brasiliassa. Siihen sisältyy niin paljon kokemuksia; iloa, haasteita, onnistumisia, koti-ikävääkin.. Tuntuu mahdottomalta muistaa niitä kaikkia. Toiset jää toivon mukaan sydämeen loppu elämäksi. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea Jumala vielä puuhuukaan tästä ajasta. Mitä siellä koti-Suomessa muistelee ja ajattelee eri kokemuksista, kun saa aikaa ja etäisyyttä prossessoida tätä kaikkea. Kiitollisuus monista asioista toivottavasti vain syvenee!

Kiitos paljon teille, myötäeläjät ja rukoilijat - tukenne on arvokasta!
Melko pian jo nähdäänkin toisten kanssa!

 - Ilona