sunnuntai 26. elokuuta 2012

Romania kutsuu...




 Tea ja Juha ovat nyt syksyllä alkavan Mercy & Justice DTS -koulun henkilökuntaa. Molemmat tekivät myös oman OP-koulunsa harjoittelujakson (aktion) Romaniassa ja johtavat nyt kevään harjoittelujaksoa. Tiimit lähtevät Romaniaan itsenäisyyspäivän aikoihin.

Juha, mikä sinut sai mukaan tähän projektiin?

- Oman op-koulun hyvät kokemukset ja opetus jäi niin hyvin mieleen, ja halusin myös olla mukana auttamassa muita ja mahdollistamassa myös muiden ihmisten eteenpäin pääsyn elämässään. Myös asuminen Romaniassa puoli vuotta kiinnostaa ja siellä jos pystymme auttamaan ihmisiä ja saamaan aikaan siellä jotain edistystä heidän elämässään.

Romaniassa tiimit vierailevat erilaisissa laitoksissa, vanhainkodeissa, seurakunnissa, ym, sekä kylissä tavallisten ihmisten keskellä ja saavat viettää paljon aikaa romanilasten kanssa leikkien, pelien, opettamisen muodossa - saadaan tehdä käytännön asioita, joilla on merkitystä. Joulukuussa tiimit jakavat kylissä köyhille perheille Operaatio Joulun Lapsi -projektin lahjapaketteja.

Itse todella toivon, että jokainen jolla on ammatti tai muuta osaamista, pääsisi hyödyntämään sitä aktion aikana, sanoo Tea.

Tea jatkaa: ”Itse asiassa, oman OP-koulun jälkeen ajattelin, että ei enää koskaan Romaniaan.. mutta kuinkas kävikään, koin että Jumala alkoi puhua mulle Romaniasta ja lisäksi mun haaveena on ollut, että pystyisin hyödyntämään omaa sairaanhoitajan ammattiani jossakin aivan muualla kun sairaaloissa ym. Suomessa. Tässä projektissa kaikki tämä toteutuu, ja vielä lisääkin!

OP-koulussa ainakin itse opin todella paljon uutta Jumalasta ja siitä millainen Hän on. Ja uskon, että Jumala vie jokaisen meistä uuteen seikkailuun. Perheniemi on aika turvallinen paikka olla ja kasvaa uskossa, joten Romania varmasti tuo meille kaikille haasteita luottaa Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa.

Kerropa, kun vauhtiin päästiin, vielä joku koskettava juttu ed. reissuilta Romaniasta.

- Itselleni jäi erityisesti mieleen edellisiltä reissuilta lapset ja se, miten vähän heillä oli ja silti he olivat iloisia. Nyt maaliskuussa, kun Juhan kanssa kävimme Romaniassa näin ensimmäisen kerran lapsia, joilla ei ollut kenkiä jalassa ja itse olin aivan jäässä, vaikka vaatetta oli lasten vaatteisiin verrattuna paljon. Pienilläkin unelmilla ja teoilla on merkitystä! Romanikylään perustettu koulu oli hyvä esimerkki.. yhden miehen unelmasta syntyi koulu ja sitä kautta lapset oppivat, vievät oppimaansa kotiin aikuisille ja sitä kautta koko kylän rikollisuus oli vähentynyt. Se oli huikeeta =)

- Itse lähdin OP-kouluun, koska olin jotenkin tyytymätön omaan elämääni. Mulla oli täydellinen vuokra-asunto järven rannalla, hyvä työ leikkaussalissa, mutta se ei riittänyt. Halusin löytää jotakin enemmän ja tehdä enemmän. Ja koulu oli alku sille... koskaan ei voi tietää, mistä itsensä löytää, vaikka sitten sieltä Romaniasta.