Perheniemen Mercy & Justice Opetuslapseuskoulun toisena tiiminä olemme reilun kymmenen hengen joukolla Brasiliassa, Piauí:n osavaltiossa, tekemässä parin kuukauden aktio-jaksoa erinäköisissä käytännön työkuvioissa, seurakuntavierailujen merkeissä, lasten, - vähäosaisten, - vankien ja ylipääsä kaikenlaisten ihmisten kohtaamisten puitteissa. Tulemme osallistumaan paikallisen YWAM:n pyörittämään vesiprojektiin ja näkemään suuren kirjon erilaisia paikallisia palvelumuotoja. Tavalla jos toisella saamme tämän jakson aikana opetella Jumalan Valtakunnan rakentamista ja Isän hyvyyden esilletuomista ihmisille eri elämäntilanteissa.
Perheniemen opistolla vietetyn kolmen kuukauden luentojakson jälkeen tupsahdimme tiimillämme kostean hikiseen Recifen kaupunkiin. Muutaman ensimmäisen päivän saimme rennosti viettää Recifen Missionuorten keskuksella ja palautua aikaerosta ja lähes vuorokauden mittaisesta matkustusurakasta. Matkaväsymys ei kuitenkaan suinkaan jäänyt ainoaksi sopeutumista kaipaavaksi tekijäksi. Lähes neljääkymmentä hipova kostea kuumuus, kymmenet ja kymmenet turvonneet hyönteispuremat, rakot jaloissa ja ympärivuorokautinen hikinen nahkeus saattoivat ottaa osansa ylenpalttisen helposta tropiikkiin sopeutumisesta. Tämän lisäksi tiimiimme kuuluu myös kaksi pienempää jäsentä, joiden hyvinvoinnista huolehtiminen lienee tuonut vanhemmille omat pikku haasteensa.
On kuitenkin todettava, että Jumalan uskollisuus ja hyvyys kantavat eteenpäin haasteissa kuin haasteissa ja loputtomaltakin tuntuva epämukavuus saattaa oikeasti kääntyä syvältä palleasta hersyväksi naurun käkätykseksi. Moskiittopaiseista ja koko ulkomuodon kattavasta väsymys-nahkeustilasta lienee lentänyt enemmän vitsiä kuin mistään tähän saakka ja kaikki kulttuurrellinen erilaisuus on tainnut synnyttää venyvyyttä ja pitkääkin pidempää pinnaa itse kussakin. Tiimi on saanut vahvistua ja kasvaa yhteen yhteisen elämän, olemisen ja selviytymisen kokemuksissa ja tästä eteenpäin on hyvä jatkaa.Recifen suurkaupungista jatkoimme matkaa noin 17 tunnin bussireissulla Teresinaan, ja siellä paikalliseen Missionuorten keskukseen. Täällä saimme tavata jo Skypen kautta tutun Zén, josta hyvin pian tuli luonnollinen osa tiimiämme ja joka on esimerkillisesti hoitanut asioita kuin asioita aktiomme onnistumisen puolesta.
Tähän mennessä, kun vuoden vaihde jo lähenee ja nelisen viikkoa olemme saaneet elämää täällä viettää, olemme päässeet tutustumaan lukuisiin eri seurakuntiin, huumevieroituskeskuksiin, nuorisovankilaan ja vähempiosaisten ihmisten asuinympäristöihin ja elämään eri puolilla kaupunkia. Olemme jakaneet suomitietoutta (jopa lakuja ja salmiakkia!), ylistäneet Jumalaa yhdessä, tuoneet evankeliumia niin sanoilla, teoilla kuin draamoillakin, rukoilleet paikassa jos toisessa. Olemme kohdanneet niin lapsia, nuoria kuin vanhempiakin ihmisiä ja kaikessa tässä saaneet oppia aina vaan laajenevampaa käsitystä elämästä, Jumalasta, toisista ja itsestämme.
Ystäviä on ikävä - ja ruisleipääkin - mutta olo on kiitollinen ja seikkailu on ollut mitä antoisin. Tässä aidon ystävällisessä ja kauniissa maassa saimme viettää joulua jonka jälkeen alamme jo valmistautua seuraavaan muutaman viikon kohteeseen, Sertaun alueeseen. Siellä meitä odottaa ainakin puhtaan veden mahdollistamisprojekti sekä ihmisten elinolosuhteiden parantamisessa avustaminen tavalla jos toisellakin. Lisäksi pääsemme osaksi suurta evenkelioimiskampanjaa parin sadan muun lähetystyöntekijän kanssa ja pidämme sydämemme auki sille, miten Jumala haluaa kauttamme ihmisille ilmestyä.
Jenni
