Kansanopistoissa ihmiset kohtaavat toisensa ja heitä huomioidaan. Tyypillistä kansanopistoille työyhteisöinä on että koko henkilökunta kokee työn tärkeäksi.
Lahden kansanopiston rehtorilla, opetusneuvos Ville Marjomäellä on takana 36 vuotta Lahden kansanopiston opettajana ja rehtorina. Lisäksi hän on toiminut lukuisia vuosia Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtajana. Marjomäki vieraili PEO:n Toveripäivillä 12.4. ja valotti sitä miten valtava merkitys kansansivistyöllä on ollut Pohjoismaiden historiassa ja sivistystyö ja kansanopistot edelleen ovat erittäin tärkeitä elementtejä koko yhteiskunnassa. Pohjoismainen kansanopistoliike alkoi ensimmäiseksi Tanskassa, missä erityisen tärkeä hahmo sivistystyöliikkeen synnylle oli Tanskan kansallisaatteen herättäjä Nikolaj Grundtvig. 1800-luku oli kansallisuusaatteen heräämisen aikaa koko Euroopassa. Kansallisen heräämisen myötä myös yksilö, kansalainen nousi ”alamaisesta kansalaiseksi”, elämänsä subjektiksi, joka saattoi kehittää itseään ja olla aktiivinen. Kansalaisyhteiskuntaan syntyi monia aatesuuntauksia, ja valtava määrä kansalaisjärjestöjä. kun ihmiset alkoivat hoitaa hämmästyttävän monia asioita yhdistymisen kautta. Kansansivistystyö oli yksi tärkeä osa tätä heräämistä. Tämä aktiivisuus oli ratkaisevan tärkeää myös nykyisen hyvinvoivan yhteiskuntaan synnylle. Monet nykyiset poliittiset liikkeet ja järjestelmät ovat myös syntyneet tämän kehityksen tuloksena. Taustalla oli myös teollistuminen, joka loi kaupungistumisen, aivan uudenlaisen jäsentymisen ihmisten olemiselle ja synnytti myös rahatalouden, uusia ammattikuntia ja ihmisten elämäntavat alkoivat diversifioitua suuresti. Ihmiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin, syntyi teollinen ja lopulta jälkiteollinen yhteiskunta, jonka mukana me kaikki elämme.
Suomen ensimmäinen kansanopisto 1889 Perustettiin Kangasalalle. Perustajana oli Sofia Hagman ja opisto perustettiin naisia varten. V. 1917 mennessä kansanopistoja oli jo 40! Voi i
 |
| Ennen julkaisematon kuva Sairalan opistosta n. v. 1938 |
Kristillinen maailmankuva lävisti suuren osan kansansivistysliikettä tavalla tai toisella. ”Tanskan Snellman”, pappi Grundtvig opetti, ettei uskontoa tarvitse opettaa kaikissa opistoissa, vaan se on läsnä kaikkialla luonnollisena osana yhteistä elämää. Lisäksi 1920-30 -luvuilla syntyi laaja kristillinen opistoliike, jonka peruina Suomessa on edelleenkin noin 40 kristillistä kansanopistoa.
Vielä tänäänkin kansanopisto toimii kuin ”yhteiskunta pienoiskoossa”. Elämä kansanopistossa on kansalaisyhteiskunnan aitoa vuorovaikutusta, kohtaamisesta syntyvää kansallista kulttuuria. Opistot ovat kaikkina aikoina kasvattaneet ihmisiä kansalaisyhteiskuntaan, tarjoamalla oppimismahdollisuuksia. Nyky-yhteiskunnassa sivistyksen ja uusien taitojen oppimisen tarve korostuu entisestään ja ihmisillä on myös enemmän aikaa. Kansansivistystyölle on yhä valtava tarve. Yhteiskunnan liika erilaistuminen ja ihmisten erikoistuminen voi johtaa yhteisen kokemuksen heikkenemiseen ja monien elämänpiirin kapenemiseen. Kokonaisnäkemys kulttuurista ja siinä olevista voimista pitäisi säilyttää. Sivistystyö on pitkäjänteistä kehittymisprosessia ihmisessä, ei ole kvartaalitaloutta; sen arvo näkyy pitkällä aikavälillä. Tänä päivänä yli miljoona suomalaista osallistuu vuosittain vapaan sivistystyön toimintoihin. Hedelmänä tästä nopeasta kehityksestä oli mm. lukutaidon kehittyminen, jne. Ilman kansansivistyksen ideaa olisi mahdoton ymmärtää maamme kansallista nousua, tavallisella kansalla oli siinä aivan oleellinen rooli.
Tiivistelmä Ville Marjomäen juhlaluennosta. TL/Perheniemen opisto
Lahden kansanopisto www.lahdenkansanopisto.fi
 |
| Toveripäivät kokosi paikalle jälleen pitkälti toistasataa entistä opiskelijaa |
