Minna Väisänen on sielunhoitoterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja Kouvolasta. Minna on ollut opistolla mukana monessa tärkeässä vaiheessa, hän on osallistunut Perheniemessä ensimmäiseen Tartu Elämään -koulutukseen, 1. evankelistakoulutukseen sekä 1. terapeuttisen sielunhoidon koulutukseen. Minnalla on paljon näkökulmia opiston lähihistoriaan, hän on toimii myös terapeuttisen sielunhoidon koulutuksen suunnitteluryhmässä.
Minnan oma sydän sykkii sille, että ihmiset voisivat löytää oman kutsumuksensa, lahjansa ja kaiken sen rikkauden, mitä Jumala on heihin asettanut. Kysyimme Minnalta vähän tarkemmin siitä mitä Perheniemessä opetettava sielunhoitoterapia oikein on, onhan tämä aihepiiri merkittävä osa opiston nykyistä koulutustarjontaa.
Sielunhoitoterapia on ammatillista terapiatyötä, jossa pyritään kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä hänen ongelmissaan kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta. Sielunhoitoterapia poikkeaa monesta muusta terapiasta, mm. psykoterapiasta siinä, että sielunhoitoterapiassa lähtökohtana on Raamatun ihmiskäsitys:
- Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.
- Elämän tarkoitus ja merkitys löytyy sitä kautta, että Jumala on luonut ihmisen rakkautensa kohteeksi
- Jumalan armolla ja anteeksiantamuksella on keskeinen merkitys mm. syyllisyyden ja anteeksiantamisen haasteiden kohtaamisessa.
- Ihmisarvo on itseisarvo, jota ei voi menettää. Ihmisarvo perustuu siihen, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi
- Raamattu on ylin auktoriteetti. Raamatun tekstejä voidaan viisaasti hyödyntää terapiatilanteessa.
Lisäksi monet ovat kokeneet hengellistä väkivaltaa eri tahoilta. Näitäkin asioita voidaan terapiassa turvallisesti käsitellä. Tästä syystä on tärkeää että sielunhoitoterapeutti tuntee itse Raamatun hyvin.
- Me emme voi määrätä milloin Jumala parantaa ja eheyttää, me emme voi käskeä Jumalaa, emmekä myöskään luvata asiakkaalle liikoja. Tehtävämme on vahvistaa asiakkaan uskoa ja luottamusta Jumalaan kaiken keskellä. Parhaimmillaan terapeutteina olemme välikappaleena välittämässä ihmiselle Jumalalta tulevaa rakkautta.
Sielunhoitoterapeuttiopinnoissa opiskellaan montaa tärkeää aihealuetta: psykologia, terapiatyö, teologia, mielenterveystyö, kriisit, traumat, seksuaalisuus, avioliitto, perhekysymykset ja niin edelleen. Perheniemessä toteutettava laaja Lähellä ihmistä – Terapeuttisen sielunhoidon koulutus on puolitoistavuotinen ja siihen sisältyy opintojen ja henkilökohtaisen sielunhoitoterapian lisäksi paljon työnohjattua asiakastyötä.
Keskeinen sielunhoitoterapian ominaisuus on, että psykologinen ymmärrys ja hengellisyys kulkevat käsi kädessä. Sielunhoitoterapiassa myös rukous on tärkeä elementti. Voisi sanoa, että sielunhoitoterapiaa ei ole ilman rukousta. Tyypillisesti sielunhoitoterapiatilanteen päätteeksi terapeutti rukoilee keskustelussa esiin tulleiden asioiden puolesta.
Sielunhoitoterapia on aina tavoitteellinen prosessi. Sielunhoito tai rukouspalvelu esim. seurakunnassa voi olla kertaluonteista kun taas terapialle määritellään yhdessä sovittu kesto ja yhteys on säännöllistä. Terapiassa pyritään paneutumaan kipujen, pelkojen ja ahdistusten juurisyihin. Terapiasuhteen alkuvaiheessa määritellään tavoitteet yhdessä asiakkaan kanssa, on tärkeää että terapeutti ei sanele niitä. Terapeutti ei ole pelastaja tai vastausautomaatti vaan rinnallakulkija.
Sielunhoitoterapeutin on uskallettava kohdata ihmisen todellinen kipu tarjoamatta ”pikavastauksia”. Tästä syystä on hyvin tärkeää, että terapeutti on itse käynyt omaa elämäänsä läpi. Myös tämä puoli on tärkeä osa koulutusta.
Valmistuneista sielunhoitoterapeuteista moni tekee vastaanottotyötä muun oman työn ohella, osa hyödyntää osaamistaan muun ammattinsa sisällä tai palvelee osaamisellaan seurakunnan työyhteydessä. Valitettavasti sielunhoitoterapia ei ole KELA-korvattavien terapiamuotojen piirissä.
Tammikuussa alkava Tartu Elämään -koulutus on, paitsi loistava mahdollisuus jokaiselle joka etsii omaa paikkaansa, myös kristillisen sielunhoitotyön johdantokurssi. Jos sielunhoidon opinnot kiinnostavat, TARE:sta on hyvä aloittaa!
Haastattelu: Tapio Luoma-aho
Julkaistu opiston Pärhätuuli -lehdessä 2/2014