PERHENIEMEN OPISTO Elämää ja elämän opettelua Perheniemen evankelisella opistolla. :://:: Opiston viralliset kotisivut: www.perheniemi.com
 |
| Lapsia Belon kadulla v. 2012. Liiman haistelu turruttaa hetkeksi aistit.. |
"Tämä koulu aktioineen on ollut tosi kasvattava. Jokainen on oppinut paljon uusia asioita itsestään, Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta. Näitä asioita ei voi oppia vain kirjasta vaan elämällä ja kohtaamalla haasteita yhdessä toisten kanssa Jumalan hienosti valmistamissa askelissa. Olemme nyt väsyneitä, mutta onnellisia!"
Argentiinassa tutustuttiin Cordoban ja Mendozan kaupunkeihin, sekä pienenpiin kyliin - ja asuttiinpa erämaassakin. Lastenleireille osallistuttiin ja välillä on tehty ihan käytännön rakennustöitäkin, unohtamatta perinteistä pantomiimia ja muuta esittävää taidetta. Joku argentiinalainen oli saanut idean perustaa uusi huumevieroituskeskus keskelle autiota seutua ja tiimi pääsi myös raivaamaan sinne tietä keskelle autiomaata. Tuo aika asuttiin teltoissa, ruoka laitettiin nuotiolla ja työtä tehtiin päiväsaikaan yli 40 asteen kuumuudessa. Iltapäivisin sai onneksi pitää siestaa...
Eestin tiimin pääkohdekaupunkina oli Tartun yliopistokaupunki. Maa on kuitenkin pieni, ja tiimillä on ollut suurimman osan ajasta auto käytössä, niin mikäs siinä liikkuessa... Myös eestitiimi on päässyt tutustumaan esim. monenlaisiin hoitokoteihin, on järjestetty Kid's Action night -lastentapahtumia, etc. Tiimiin sattui aika monta muusikkoa, joten aika monena viikonloppuna on sitten päästy soittelemaan mm. eri seurakuntiin. 
OP-koulun ulkomaanjakso on hioutumista ja tiimityötä. "Homma ei pyöri, jos yksikin puuttuu." Omat lahjat ja luentojaksolla opitut asiat laitetaan heti käyttöön ja joskus joudutaan astumaan ulos mukavuusvyöhykkeeltä ja koettelemaan omia rajoja. Yhteisöasuminen aiheuttaa toki myös omat haasteensa - ja sitä hioutumista... :)
Vielä lainaus Argentiina-tiimin kirjeestä: "Täällä Argentiinassa kulttuuri korostaa ihmissuhteiden merkitystä. Toisen kohtaaminen on tärkeämpää kuin jokin teko tai suoritus. Siinä on suomalaisille oppimista. Yksinäisyys on tuntematon käsite täällä. Yhteisöllisyys hoitaa ja kaikki työtkin tehdään porukalla. Esimerkiksi jäätelöbaarissa on vähintäin 4-5 henkeä tekemässä sulle jäätelöä. Yksi ottaa rahan ja toinen tekee jäätelön sulle ja pari katsoo, että homma toimii tai auttaa mukana. Työttömyys on pienempää ja samoin palkat. Argentiinalaisella voi olla kaksi tai kolme työpaikkaa elättääkseen perheensä, sillä tulotaso on alhainen..." 
...Kokemuksia on niin paljon, että niitä on vaikea pukea lyhyesti sanoiksi eikä vielä kaikkea ole ehtinyt sisäistämään ja tiedostamaankaan... Täällä todella huomaa, miten me suomalaiset pidämme helposti puhdasta vettä, hygieniatasoa, sähköä, toimivia yhteiskunnan palveluja ym. itsestään selvänä asiana. Täällä puhdas juomavesi ja ylipäätään vesi, koulutettu opettajakunta, toimiva sähkönjakelu, postinkulku ym. ovat vielä kehitteillä. Kävimme viime sunnuntaina seurakuntakokousta pitämässä ystävällisen perheen pihapuun alla. Perhe eli savimajassa ja he saivat sähköä polttomoottorilla toimivasta agregaatista sekä aurinkopaneelista, jonka hiekkamyrsky oli kylläkin särkenyt. Perheellä oli edellisenä päivänä loppunut sadevesi säiliöstä, koska täällä ei ollut sitä ennen satanut yli puoleen vuoteen. Annoimme heille kaikki juomapullomme ja yhteensä 200 pesoa, jolla he saivat ostettua 8000 litraa sadevettä jaettavaksi oman käytön lisäksi naapureille. He olivat tosi onnellisia. Kunnan pitäisi toimittaa heille vettä, mutta niin ei tapahdu. Perheen rouva esitteli meille raivaamaansa kurpitsapeltoa ja läheistä likaista pientä jokea, jossa he peseytyivät ja ottivat sieltä kaiken veden. Joessa oli eläintenraatoja ym. ja suomalaisesta tuntui, ettei siinä voisi edes uida. Tuli tippa linssiin, kun kuunteli perheen arkipäivän kuvausta. He olivat pieni uskollinen perhe Jumalan käytössä vaikeissa olosuhteissa, mutta he olivat uskollisia omalle kutsulleen. .."
Täälläkin tuli käytyä... Opisto oli viikonloppuna mukana ACC Finland ry:n (Association of Christian Councellors Finland) -yhdistyksen konferenssissa Tampere-talossa. Mukavasti oli päivillä väkeä, yli 200 sielunhoidosta ja sielunhoitoterapiasta kiinnostunutta, pääosin terveydenhoitoalan ammattilaisia. Pääpuhujana tänä vuonna oli eteläafrikkalainen psykologian professori Nicole Joubert.
