Parantaako Jeesus tänäänkin?

Reilu viikko sitten osallistuin Perheniemen opistolla Keskinäisen rakentumisen viikonloppuun, jonka aiheena oli Hoitava ja parantava rukous. Viikonlopun aihe parantava rukous kiinnosti mm. sen vuoksi, että se on ollut viime aikoina esillä mediassa - tosin "hieman" eri näkökulmasta. Muun muassa Ylen Perjantai ohjelmassa 10.2.2017 käytiin aihetta läpi ja siellä kyseenalaistettiin vahvasti parantumisihmeet sillä perusteella, ettei niistä ole minkäänlaisia dokumentoituja todisteita. Ihminen voi luulottelemalla saada itsensä hetkeksi oireettomaksi sairauksistaan, ainakin mahakivuista ja sen sellaisista, mutta mitään todellisia muutoksia ei tapahdu. Keskinäisen rakentumisen viikonloppuna kuitenkin näyttäytyi aivan toinen todellisuus - Jumalan todellisuus.

Viikonlopun aikana sain kuulla todistuksia siitä miten Jumala on parantunut sairauksista ja miten ihmisten elämä on muuttunut sen myötä. Minun oli helppo uskoa näitä todistuksia koska minulla itsellänikin on ollut kokemuksia Jumalan parantavasta voimasta. Ymmärrän, että joillekin tällainen todellisuus on niin kaukana omista kokemuksista, että sitä on melkein mahdotonta uskoa. Vaaditaan niitä dokumentoituja todisteita, jotta voitaisiin uskoa paranemisen todella olleen Jumalasta lähtöisin. Minullakaan ei ole tarjota näitä todisteita, mutta voin kuitenkin kertoa ihmisten todistuksia Jumalan muuttavasta ja parantavasta voimasta.

Timo ja Brita Pokki

Yksi näistä todistuksista on Brita Pokin, joka opetti viikonlopussa aiheesta Parantaako Jeesus tänäänkin. Tässä on hänen todistuksensa siitä miten Jumala on toiminut hänen elämässään:

"Kolmas lapseni syntyi suurikokoisena ja hänelle tuli synnytyksessä erbin pareesi vasempaan olkapäähän, eli käsi oli halvaantunut. Se roikkui velttona alaspäin, kun vauva yleensä pitää käsiä ylhäällä. Epävarmuus, tuska ja ahdistus oli suuri. Vauvamme oli määrä leikata, eikä silti annettu varmuutta paranemisesta.

Ystäväni kävi katsomassa meitä ja kehotti rukoilemaan vauvan puolesta. En ollut ajatellut koko asiaa. Ajattelin on siinäkin minulla ystävä, kun lähtee pois - lyö oven kiinni, eikä jää rukoilemaan. Siinä samassa ikään kuin putki laskeutui ylleni. Uskon sen olleen Pyhän Hengen voitelun. Menin vauvan sängyn luokse, nostin hänet hoitopöydälle ja rukoilin yksinkertaisesti: "Jeesus, tiedän, että sinä voit parantaa - auta." Aloin saman tien purkaa vaatetusta vauvalta ja kun sain kantositeen poistettua, niin vauvan käsi nousi ylös - se oli parantunut!

Matt. 8:17 "Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme"

-Brita Pokki-

Minulla on myös oma kokemus Jumalan parantavasta voimasta. Tässä on todistukseni siitä miten Jumala teki minun elämässä vuosia sitten:

"Masennuin ollessani 13-vuotias ja masennus jatkui 7 pitkää vuotta. Kävin joskus 15-vuotiaana ammattiapuakin saamassa, mutta siitä ei ollut minulle mitään apua. Tämän lisäksi minuun alkoi syntyä itseinhoa ja katkeruutta, jotka pahensivat masennustani. Lääkkeitä en suostunut syömään koska en uskonut niiden poistavan masennuksen syytä enkä halunnut elää turrutettua elämää. Lukiossa itseinhon ja katkeruuden määrä oli jo niin paha, että koulunkäynti ei meinannut luonnistua. Olin paljon pois koulusta, mutta selvisin kuitenkin lukion läpi. Minulla oli unelma mennä raamattukouluun joskus opiskelemaan, mutta ajattelin, etten sinne voi masentuneena ja katkeroituneena mennä. Olin vihainen Jumalalle ja vihasin myös itseäni. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtui ollessani 20-vuotias.

Vuonna 2006 tammikuussa olin menossa nuorteniltaan ja päivä oli ihan samanlainen kuin kaikki aikaisemmatkin. Edellisenä päivänä itseinho ja katkeruus olivat pyörineet mielessä niin kuin aina ennenkin ja en odottanut saavani mitään apua, mutta menin kuitenkin. Illan lopuksi oli mahdollisuus rukoilla yhdessä tai mennä rukouspalveluun. Minäkin menin, vaikka olin käynyt rukoiltavana monta kertaa aikasemminkin. En kertonut mitään erityistä omasta elämästäni, mutta rukouspalvelussa ollut mies alkoi rukoilla ja sanoi minulle, että "Nyt ne hallavuodet ovat ohitse". Uskoin siinä hetkessä, että elämäni olisi nyt pysyvästi muuttunut ja kerroin siitä siellä olleille ystävilleni.

Menin nuortenillan jälkeen kotiin ja yritin ajatella niitä itseinhon ajatuksia, joita aikasemminkin, mutta niillä ei ollut mitään otetta minun mielestä. En olisi pystynyt masentumaan tai vihaamaan itseäni vaikka olisin yrittänyt. Jumala oli parantanut minut yhdessä hetkessä ja kaikki katkeruus, viha ja masennus oli poissa. Elämäni muuttui ja pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa olevani onnellinen. Syksyllä lähdin opiskelemaan raamattukouluun niin kuin olin suunnitellut ja vaikka ongelmia ja haasteita on matkalla riittänyt en kuitenkaan enää vihaa itseäni, ole katkera tai masentunut. Jeesus paransi minut."

-Tarja-

Jeesus todella kuulee rukouksemme tänäänkin ja hän on voimallinen parantamaan. Parantumisihmeitä tapahtuu vaikkei niistä ehkä ole toivottuja dokumentteja. On kuitenkin totta, ettei hän aina vastaa rukouksiimme niin kuin itse ehkä haluaisimme. Toisinaan Jumala parantaa sairaudet ja toisinaan hän antaa voimaa kestää sairaudet ja vaikeat tilanteet. Meidän tehtävämme on kuitenkin rukoilla ja tuoda Jumalan eteen omat ja muiden murheet. Hän saa päättää miten vastaa rukouksiimme.

1. Tess. 5:17 "Rukoilkaa lakkaamatta." 

Keskinäisen rakentumisen viikonloppu oli juuri sitä mitä nimikin jo lupaili. Rakentumista Jumalan sanan äärellä, toisten kuormien kantamista ja lähimäisen rohkaisemista. Saimme myös arvokasta opetusta rukoilemisesta ja esimerkkejä siitä mitä Jumala voi tehdä kun pyydämme hänen apuaan. Seuraava Keskinäisen rakentumisen viikonloppu järjestetään näillä näkymin toukokuun lopussa ja suosittelen lämpimästi osallistumaan siihen. Lisätietoja löytyy lähitulevaisuudessa osoitteesta www.perheniemi.com kun viikonlopun päivämäärät varmistuvat.

Siunattua ja aurinkoista kevään odotusta teille lukijat!

-Tarja-

Totuuden kohtaamista ja parantumista Tarella

"Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat"

(Jooel 2:25)

Kävin viime viikolla tutustumassa Perheniemen opiston kartanossa Tartu elämään -koulutukseen (Tare) nähdäkseni vilkaisun siitä mitä Tarella tapahtuu koulutuksen aikana. Huomasin, että päivän aikana mm. käytiin läpi myös rankkoja aiheita opetuksessa, jaettiin kuulumiskierroksessa omaa elämää ja löydettiin yhdessä lohdutusta Jumalan sanasta. 

Päivä alkoi kartanon yläkerran kauniissa salissa opiskelijoiden istuessa omilla paikoillaan. Ryhmänohjaajat Raija Kuoppala ja Marianne Välimäki olivat myös paikalla. Ennen kuin päästiin päivän ohjelmaan käsiksi koko ryhmä rukoili siunausta päivälle ja lauloi yhden laulun Viisikielinen-laulukirjasta. Tämän jälkeen alkoi mielestäni päivän mielenkiintoisin hetki - kuulumiskierros. 

Kuulumiskierroksen aikana jokainen sai kertoa omasta elämäntilanteestaan, omista tuntemuksistaan sinä päivänä tai jakaa omia pohdintojaan viime viikkojen aiheista ja tapahtumista. Ryhmän ohjaajat antoivat jokaiselle tilaa jakaa ja ottivat vastaan niin hyvät kuin huonotkin fiilikset. Kierroksen aikana nousi esiin erilaisia aiheipiirejä, joita pohdittiin yhdessä. Mieleen jäi yksi ajatus esimerkiksi kutsumuksesta ja Äiti Teresasta. Äiti Teresa painotti yhden lähimmäisen auttamista sanoessaan, että auttamisen voi aloittaa jo yhdestäkin ihmisestä. Ohjaajien mukaan kutsumuksen ei siis tarvitse olla aina jotenkin "valtavaa" ollakseen arvokasta. 

Toisten kertomukset ja ohjaajien sanat käynnistävät melkein automaattisesti oman elämän prosessoinnin ja peilaamisen myös minussa. Kuultuani Äiti Teresan ajatuksista lähimmäisen palvelemisesta, mieleeni nousi mieheni 94-vuotias mummi, jolle olemme tarjonneet majapaikkaa kolmen kuukauden putkiremontin ajaksi. Jokainen voi siis tehdä jotain lähimmäisensä hyväksi ymmärtäessään, että se on osa hänen kutsumustaan - oman elämäntilanteen mukaan tietysti. Keskusteluissa ja opetuksessa painotettiinkin sitä, että jokainen on tullut Tarelle eri elämäntilanteista ja ovat prosesseissaan eri kohdassa. Käytännön tekojen lisäksi se näkyy myös siinä mitkä asiat opetuksessa tuntuvat olevan ajankohtaisia omassa elämässä ja mitkä ei. Jokaisella tarelaisella on lupa olla siinä kohtaa prosessia missä on ja käsitellä erityisesti niitä asioita, jotka ovat oman elämän kannalta merkityksellisiä.

Kuulumisten jälkeen siirryttiin päivän aiheeseen, joka oli poimittu Saara Kinnusen kirjasta. Aiheet ovat Tarella välillä aika rankkoja ja niin oli tälläkin kertaa, mutta siitä huolimatta päivän jälkeen pinnalle jäi toivo Jumalan parantavasta voimasta. Niin kuin ohjaajat sanoivatkin: "Totuuden kohtaaminen on ainut tapa päästä paranemisen tielle." Jokaisella on ne omat elämän kipupisteet ja niissä Jumala haluaa auttaa. Uskon, että Tare on hyvä paikka käydä läpi itsensä ja Jumalan kanssa niitä haavoja, joita elämä ja toiset ihmiset ovat meille aiheuttaneet.

Opetuksesta jäi erityisesti mieleen nämä lohduttavat Jumalan sanat: "Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat". Jooel 2:25. Jumalalla on siis tarjottavana meille toivon näkökulma. Jotain uutta on tulossa jos vain uskalletaan kohdata kipeä menneisyys!

Opetuksen jälkeen alkoivat ryhmäkeskustelut päivän aiheesta, mutta näin parhaaksi jäädä niistä pois, jotta jokainen opiskelija saisi rauhassa jakaa omaa elämäänsä luottamuksellisessa ilmapiirissä ja tutussa porukassa. Päivän jälkeen jäi tunne siitä, että ohjaajat ovat oikeasti kiinnostuneita opiskelijoidensa hyvinvoinnista ja prosesseista ja että opiskelijoilla on mahdollisuus kokea koulutuksen aikana myös Jumalan rakkautta ja parantavaa voimaa.

Haluankin kehotta sinua, joka haluat kohdata oman elämäsi kipupisteet ja päästä niissä eteenpäin, hakemaan Perheniemen sielunhoidollisiin koulutuksiin. Täällä on paikka vapaana myös sinulle:) Perheniemessä on turvallinen ja välittävä ilmapiiri ja olet vapaa tulemaan sellaisena kuin olet. Ei ole myöhäistä löytää jotain uutta omaan elämään!

Käy siis katsomassa meidän koulutustarjonta uudistuneilta kotisivuiltamme:
KURSSIT
KOULUTUKSET

-Tarja-

Perheniemeen on saapunut joulu!

Jotkut teistä saattavat jo tietääkin, että minä Tarja olen aloittanut Perheniemen opistolla tiedotus- ja markkinointisihteerinä kesäkuun alussa. Asustelen osa-aikaisesti opistolla ja raportoin opistoelämästä sen mukaan mitä näen ja kuulen. Tällä kertaa ihastelen joulun saapumista Perheniemen opistolle!

Tänne Perheniemen opistolle on mukava näin alkutalvesta tulla koska täällä on usein enemmän lunta kuin Helsingissä, jossa virallisesti asun. Tämän lisäksi odotin erityisesti tätä päivää koska Perheniemen opistolla on tänään ollut joululounas, kyläläisten joulupuuro ja kauneimmat joululaulut, jotka parhaillaan soivat tuolla taustalla kun tätä kirjoitan. Niin paljon joulua yhtenä päivänä! :) Tallensin teille lukijat palasia näistä tunnelmista kuviin ja saatte ehkä hieman maistiasta siitä mitä kaikkea ihanaa täällä on ollut tänään. Saatatte myös bongata meidän uuden rehtorin Timo Pokin yhdestä tai kahdesta kuvasta. 

Siunattua joulun odotusta teille lukijat ja kiitos kuluneesta vuodesta! 

"Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." Luuk. 2:10-11

-Tarja-

Saara Kinnunen & Sovintoon itseni kanssa

Jotkut teistä saattavat jo tietääkin, että minä Tarja olen aloittanut Perheniemen opistolla tiedotus- ja markkinointisihteerinä kesäkuun alussa. Asustelen osa-aikaisesti opistolla ja raportoin opistoelämästä sen mukaan mitä näen ja kuulen.

Tällä kertaa haastattelin vuoden kristillisen kirjan 2016 kirjoittajaa Saara Kinnusta. Saara kertoo meille hieman kirjastaan "Isän kaipuu" ja myös mielenkiintoisesta kurssista, jota hän on tulossa opettamaan Perheniemen opistolle tammikuussa: Sovintoon itseni kanssa.

Kysymys:Kuka olet ja mitä teet?

Vastaus: Olen Vaasan seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksesta viime keväänä eläkkeelle jäänyt perheneuvoja. Sitä työtä tein lähes 25 vuotta. Nykyään minua voisi kutsua vaikka sielunhoidon kouluttajaksi.

K: Kirjasi "Isän kaipuu" valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi 2016. Kerro hieman siitä.

V: "Isän kaipuu" kirjan tekeminen lähti terapiatyössä saamastani kokemuksesta, että monen ihmisen elämäntarinassa näkyi vahvana täyttymätön isän kaipuu. Isää ei ollut, isä oli hylännyt, isä oli ankara ja vaativa tai arvaamaton. Kaikki tämä on jättänyt jalanjälkensä ja vaikuttanut monella tavalla ihmisen elämään. Kirjassa haluan näyttää tietä, miten voimme työstää isä-suhdettamme tavoitteena mielen sovinto. Aina emme konkreettisesti pääse yhteyteen isän kanssa. On kohtuutonta ajatella, että joutuisimme kantamaan koko elämämme isämme varjoa mukanamme pääsemättä koskaan sovintoon.

Haluan myös alleviivata sitä, että koskaan kukaan maallinen isä ei täydellisesti täytä kaipuutamme. Siksi Jeesus on tullut näyttämään meille tien Isän yhteyteen. Jumala on Isä, joka myös kaipaa - kaipaa yhteyttä luomiinsa lapsiin.

K: Olet opettamassa Sovintoon itseni kanssa kurssia Perheniemen opistolla 27.-29.1.2017. Miksi tämän kurssin aihe on tärkeä ja kenelle suosittelisit sitä?

V: Viikonlopun- aihe on yksi Sovintoon elämän kanssa -kirjani aihepiireistä. Joskus elämän tekee hankalaksi epäsopu oman itsen kanssa. Hankalat tunteet vievät voimia. Katselemme itseämme ikäänkuin vääristyneiden silmälasien läpi ja meidän on vaikea suoda hyvää itsellemme. Haluaisimme kuitenkin elää aidompaa elämää, mutta tuntuu kuin joku jarruttaisi. Kurssilla kyselemme, miten kasvaa omaksi itseksi, ihmiseksi, jollaiseksi Jumala on minut tarkoittanut.Viikonloppu on tarkoitettu kaikille jotka haluavat lisätä itsetuntemusta ja työskennellä itsensä kanssa. Ohjelmasta hyötyvät myös sielunhoitotyötä tekevät.

Suosittelen siis tutustumaan tähän kirjaan "Isän kaipuu", joka koskettaa niin monia meitä suomalaisia. Kirja on tällä hetkellä loppuunmyyty, mutta uusi painos tulee onneksi nyt joulukuussa! :) Tervetuloa myös Perheniemen opistolle Saaran pitämälle kurssille 27.-29.1.2017. Ilmoitatutuminen on jo alkanut, joten nyt hyvä aika toimia jos haluaa vielä mukaan! Lisätietoja Sovintoon itseni kanssa kurssista osoitteesta www.perheniemi.com/kurssit/17

Tarja

Operaatio Joulun Lapsi - pakettihaaste Perheniemessä!

Joulu alkaa pikkuhiljaa lähestymään ja ihmiset alkavat kohta puolin miettimään joululahjojen ostoa. Itsekin olen poikkeuksellisesti aloittanut lahjojen oston jo tässä vaiheessa syksyä, mutta tällä kertaa keräsin lahjoja Euroopan köyhimmille lapsille Romaniaan ja Moldovaan! Kyseessähän on siis Operaatio Joulun lapsi (OJL) - pakettikeräys, jossa Perheniemen opistokin on mukana.

Tämän pakettikeräyksen tarkoituksena on toimittaa lahjoja niille lapsille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta saada joululahjoja. Nämä paketit sisältävät lelujen lisäksi myös kaikenlaista tarpeellista, kuten lämpimiä vaatteita, hammasharjan ja hammastahnan. Myös evankeliumi välitetään näitä paketteja vastaanottaville lapsille, joten OJL:n pakettikeräyksellä on iso merkitys hengelliselläkin rintamalla

Haastattelussa OJL:n projektikoordinaattori

Kävin haastattelemassa Ilkka Kujalaa, joka on Operaatio Joulun Lapsen projektikoordinaattori ja myös pikkuveljeni :)! Kyselin häneltä muutaman kysymyksen tähän pakettihaasteeseen liittyen.

Ilkka, miksi kannattaisi koota OJL-paketti?

Lahja kannattaa tehdä, koska sen merkitys lapselle on aivan suunnattoman suuri ja hetki kun lahjansa saa on unohtumaton. Sinun lahjasi voi muuttaa yhden lapsen koko elämän. Se on paljon sanottu, mutta on totta.

Miksi paketteja juuri Moldovaan ja Romaniaan?

20 miljoonan asukkaan Romania ja 4 miljoonan Moldova ovat olleet projektin kohdemaina jo useamman vuoden ja syykin on selvä: Moldova on Euroopan köyhin valtio ja Romaniassa taas elää kiistatta Euroopan köyhin ihmisryhmä, Romanian romanit, joita joidenkin arvioiden mukaan maassa asuu jopa 2 miljoonaa.

Mikä on ollut koskettavin hetki työssäsi?

Koskettavin hetki työssäni oli 2012, kun nosti pienen Alex pojan syliini iltana, kun lumi oli juuri satanut ja ulkona oli pakkasta. Alexilla ei ollut kenkiä eikä sukkia ja hän itki kylmyyttään. Tunsin miten jäässä poika oli ja miten laiha hän oli. Tuntui kuin olisin pitänyt sylissäni luurankoa. Vein pojan hänen kotiinsa, annoimme lahjat ja rukoilemme koko perheen kanssa viettäen pitkän hetken kuunnellen pojan äidin murheita. En unohda sitä iltaa koskaan.

Vielä viimeiseksi, mikä on työsi paras puoli?

Parasta työssäni on se, että saan olla mukana yhteiskristillisessä ja konkreettisessa lasten auttamia- ja evankelioimistyössä, jonka kautta evankeliumi ja aito ilo tavoittaa niin monet merkityksellisellä tavalla. Minulle on tärkeää, että Operaatio Joulun Lapsi vie sanomaa Jeesuksesta ymmärrettävällä ja lähestyttävällä tavalla kaikkialla missä se vaikuttaa.

Pakettihaaste sinulle!

Haastankin teitä kaikkia joko hakemaan Perheniemen opistolta pakettitarvikkeet tai sitten menemään osoitteeseen www.joulunlapsi.fi, jossa voit lahjoittaa pakettia vastaavan summan ohjeiden avulla. Kumpikin tapa varmistaa avun perille menemisen.

Itse pidin lahjojen ostamisesta, joten poimin Perheniemen opiston keräyspisteestä pari tyhjää OJL-laatikkoa ja lähdimme mieheni kanssa kauppoihin ostamassa paketteihin täytettä! Urakkaa helpotti se, että laatikon mukana tulee selkeät ohjeet siitä mitä mukaan tulisi pakata. 

Päätimme tehdä paketin 2-4-vuotiaalle tytölle ja pojalle. Tarvittiin siis paljon kaikkea pinkkiä ja paljon kaikkea sinistä. Mukaan tarttui vaatteiden lisäksi myös paljon pientä tavaraa kuten vihkoja, värikyniä, karkkeja yms. Kaikkea sellaista mistä lapset voisivat tykätä. Katsoimme tarkkaan, ettei karkeissa ollut salmiakkia tai suklaata ja päädyimme ostamaan nallekarkkeja, joiden päiväys ulottuu ensi vuoden puolelle.

Karkkien jälkeen on tarpeellista pestä hampaita, joten ostimme tietenkin hammasharjat lapsille. Näillä veikeillä harjoilla hampaat pysyvät ehjinä. Ja mikä olisi parempaa kuin lelu lapselle, joten mukaan lähti mm. nämä suloiset nallet. Ne sopivat perheen pienimmille vaikka unileluiksi kainaloon.

Viimeisenä laitoimme mukaan kuvan meistä ja joulutervehdyksen englanniksi. Tässä oli esimerkki siitä, millainen lahjapaketti voi olla. Voit tehdä kuitenkin lahjasta ihan oman näköisesi :)

Loppuun vielä muistutuksena:

"Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."

2. Kor. 9:7

-Tarja-

Entisten Tartu elämään! -opiskelijoiden kokemuksia!

Jotkut teistä saattavat jo tietääkin, että minä Tarja olen aloittanut Perheniemen opistolla tiedotus- ja markkinointisihteerinä kesäkuun alussa. Asustelen osa-aikaisesti opistolla ja raportoin opistoelämästä sen mukaan mitä näen ja kuulen.

Minun mielestä on aina parempi kuulla kokemuksia heiltä, jotka ovat oikeasti olleet paikan päällä kokemassa ja näkemässä asioita. Niinpä tällä kertaa kyselin entisten tarelaisten (Tartu elämään -koulutuksen opiskelijoita) kokemuksia ja ajatuksia Taresta ja siitä miten Jumala muutti heidän elämäänsä Taren aikana.  

Ensin tutustumme helsinkiläiseen Veeraan.

Veeran tie Perheniemeen kulki monen mutkan kautta. Hänen alkuperäinen opiskelusuunnitelma yllättäen peruuntuikin, joten hän joutui miettimään elämänsä suuntaa uudestaan. Veera kuitenkin pyysi Jumalan johdatusta muuttuneeseen tilanteeseen ja ystävänsä opastuksella hän löysi tiensä Perheniemen kotisivuille. Sieltä hän sai kuulla Tartu elämään -koulutuksesta, johon ehti laittaa hakemuksen vielä sisään. Koulutuksen alkuun oli enää viikko. 

Näin Veera kuvailee sitä muutosta, jonka Jumala hänessä teki koulutuksen aikana: "Minä opin tulemaan kuorestani ja luottamaan paremmin ihmisiin. Opin tärkeimpiä asioita kristinuskosta ja uskoni Jumalaan vahvistui, enkä enää epäillyt jatkuvasti. Sydämen rauha lisääntyi ja opin, että asioita saa tehdä levosta käsin armollisessa ilmapiirissä."

Veera suosittelee kurssia sanoen, että se antaa loistavat puitteet ja mahdollisuudet käydä läpi omaa elämää ja löytää voimavarojaan. Myös omien lahjojen käyttöä ja sosiaalisia tilanteita pääsee harjoittelemaan koulutuksen aikana. Opetus on hänen mielestään laadukasta ja antaa eväitä kokonaisvaltaisen ihmisyyden ja kristinuskon ymmärtämiseen. 

Toinen haastateltavistani oli Mikko Mikkelistä. 

Mikko kertoo tutustuneensa Perheniemen opistoon jo aikaisemmin, mutta ei uskaltautunut Tarelle ennen kuin oli omien sanojensa mukaan "sössinyt elämänsä". Tare vaikutti viimeiseltä oljenkorrelta, johon tarttua. 

Mikko kertoo Taren muuttaneen hänen elämänsä. Hän pääsi syyllisyydestä ja häpeän tunteesta samalla kun oppi ymmärtämään itseään. Myös Mikon jumalakuva muuttui positiivisempaan suuntaan ja hän oppi tuntemaan Jumalan rakastavana isänä, joka on kiinnostunut hänestä. Taren jälkeen myös Mikon avioliitto muuttui ja suhde vaimoon on parempi kuin koskaan.

Mikko suosittelee lämpimästi Tartu elämään! -koulutusta ja rohkaisee mukaan niitä, jotka kokevat kutsua uuteen ja kaipaavat muutosta elämäänsä.

Jos nämä Veeran ja Mikon kertomat asiat kolahtivat voit sinäkin hakea Tartu elämään! -johdatus terapeuttiseen sielunhoitoon -koulutukseen! Tämän syksyn Tartu elämään- koulutus alkaa 10.10.2016 ja kestää 1.6.2017 asti. Lisätietoja saat meidän nettisivuiltamme www.perheniemi.com/35

Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Tarja

Kirjastoauton vierailu Perheniemessä

 Jotkut teistä saattavat jo tietääkin, että minä Tarja olen aloittanut Perheniemen opistolla tiedotus- ja markkinointisihteerinä kesäkuun alussa. Asustelen osa-aikaisesti opistolla ja raportoin opistoelämästä sen mukaan mitä näen ja kuulen. Nyt kerron teille harrastuksesta, jonka olen aloittanut jo pienenä tyttönä ja jota voin oikein mainiosti jatkaa täällä Perheniemessä ollessa: lukeminen.

Kun työt on tehty ja päivä kääntyy iltaan, minulla on Perheniemessä paljon aikaa harrastaa ja nauttia vapaa-ajastani. Usein kiireisen elämän keskellä jää joitain harrastuksia pois vaikka niistä pitäisikin. Minulle käy välillä näin lukemisen kanssa. Täällä Perheniemessä ollessani minulla on kuitenkin aikaa lukea. Hankin Kausalan kirjastosta kirjastokortin muutama viikko sitten ja eilen menin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjastoautolle tavoitteena etsiä mielenkiintoisia kirjoja!

Kirjastoauto tulee melkein joka tiistai Perheniemen opiston parkkipaikalle. Parittomilla viikoilla klo 17:55 ja parillisilla viikoilla klo14:35. Menin työpäivän aikana katsomaan minkälaista valikoimaa kirjastoauto tarjosi ja siellähän oli laidasta laitaan kirjoja. Totta kai uudehkoa kirjastokorttia täytyi testata, joten lainasin ison pinon kirjoja iltalukemiseksi.

Kirjastoautolla oli myös hyvin mukava kirjastoautokuski, jolta sain erinomaista palvelua. Hän suositteli minulle kirjoja kun kerroin minkä tyyppisistä kirjoista yleensä pidän. Kirjastoauto ei ole kovin pitkää aikaa paikoillaan (täällä 15-20min), joten lainaajan tulee olla aika nopea päätöksissään. Tämän vuoksi henkilökunnan apu voi olla tarpeen jos hakusessa oleva kirja ei ole jo kirkkaana mielessä.

Kuulin visiitilläni myös sen, että uusi kirjastoauto valmistuu joulukuussa, joten sitä sitten odottelemaan. Tämä vaaleanpunainen auto palvelee siihen asti kaikkia innokkaita lukijoita myös täällä Perheniemessä. Suosittelen siis kaikkia nykysiä ja tulevia opiskelijoita hyödyntämään tätä mahtavaa palvelua ja käyttämään tätä aikaa täällä myös lukemiseen.

Terveisin Tarja